Merinomarinat

December 26, 2017, 5:48 am

Merinovillat

Ehkäpä ihanin materiaali, mitä ylipäätään voi ostaa ommeltavaksi? Kevyt, lämmin ja ympärivuotiseen käyttöön sopiva materiaali. Merinot sopivat myös marinoitavaksi, henkilökohtaisesti minulla siitä syystä, etten uskalla niitä kovin helposti saksia. Koska varastoja on ja uusiakin on tullut hankittua, niin päätin lähteä kokeilemaan muutamaa kaavaa. Tavoitteena saada aikaiseksi muutama neuletakki. Neuletakkeja käytän todella paljon, sillä työssäni tulee aika ajoin lämmin ja taas välillä paleltaa.

Tässä samalla listaan niin hyviä kuin huonojakin puolia merinon ompelusta ja etenkin sen tukemista. Toivottavasti niistä on sinullekin hyötyä tätä materiaalia työstettäessä.

1. Saumurissa diffi on melkein 2, jolloin saan aikaan saumurillani aaltoilemattomat saumat. Tikinpituutta kannattaa myös kokeilla tilkulle, ettei sauma kiristä liikaa (mitä lyhyempi tikki, sitä joustavampi sauma).

2. Jos käytössäsi on peitetikkikone, niin tarkista siinäkin tuo tikinpituus, differentiaalisyöttö ja paininjalan puristus. Hyvänä vaihtoehtona esim. käänteiden ompeluun on huolitella reuna saumurilla ja ommella sen jälkeen koneen ketjutikillä (yksi neulalanka+sieppari).

3. Jos käytössäsi on ompelukone, niin huolittele reunat saumurilla ja ompele käänteet sen jälkeen joko siksakilla, suoralla ompeleella tai koneesi joustavalla ompeleella.

4. Alakäänteeseen ompelen usein framilonin reunaan, jonka jälkeen teen käänteen ja omplen sen kiinni peittarilla tai ompelukoneella. Framilon estää hyvin alakäänteen venymisen.

5. Jos työ vaatii tukemista, niin olen käyttänyt erilaisia neulospohjaisia tukikankaita. Silitän ne joko molemmin puolin kaitaletta tai sitten vain miehustan puolelle.

6. Villaa pystyy muokkaamaan silittämällä/höyryttämällä. Pienet väljyydet voi silittää kasaan. Silittämisen kanssa saa vain olla tarkka:

- villa venyy helposti

- villaan tulee helposti kiiltoa etenkin saumakohtiin. Käytä esim. kosteaa harsoa villan ja silitysraudan välissä.

7. Tue ainakin olkasaumat, aiheellista voi olla myös pääntien tukeminen.

8. Villa on hyvin joustava materiaali, joten perus elastaanitrikoolle oleva kaava voi olla aivan liian suuri.

9. Mallaa taskut vasta sen jälkeen, kun olet saanut olkasaumat ommeltua...
10. Roikottaminen. Takki ilman käännettä, tukikangasta, vetoketjua tai etureunan kaitaletta yöksi roikkumaan henkariin tai sovitusnuken päälle. Tämän jälkeen mittaa edelliset ja tee toimenpiteet (vältyt etureunan epätasaiselta venymiseltä). Tämä mainio vinkki on poimittu Kristan kommentista.

11. Merinon purkaminen on kamalaa... Joten harkitse ennen kuin ompelet.

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi Puuhakaspajan neuletakkikaavat ja sieltä valitsin Kirsin, joka on mitoitukseltaan naftimpi kuin Kirsti. Mallina "Pappatakki". Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan ja kankaana on hyvin marinoitu Pehemiän jättiraitaneulos.

Jätin tästä kokeilusta kokonaan taskut pois ja kuvausvaiheessa ei ole kiinnitystä edessä. Napituskaitale on kokonaan tuettu hieman vahvemmalla neulospohjaisella tukikankaalla. Tämä vahva tukeminen ei ollut hyvä juttu, sillä nyt tuo muu miehusta "valuu" paljon enemmän kuin lista.

Olkalinja on tipahtanut alas, oletin sen olevan tässä mallissa napakampi. Olkasauma on tuettu framillonilla.Takakappaleen piirsin kainaloista lähtien muutenkin kokoa pienemmäksi, mutta sain ottaa senttikaupalla pois leveydestä ensimmäisen ompelun jälkeenkin. Tämä on ihan perusjuttu joka kaavassa, jota käytän.

Kädentietä tulisi myös lyhentää, sillä muodostuu aika iso ryppy rinnan kohdalle. Toinen vaihtoehto olisi laittaa siihen muotolaskos. Hiha lienee myös hieman liian pitkä tuolta kainalon seudulta. Näitäkin muokkauksia joudun usein tekemään.

Hyvänä kotitakkina tämä menee, tai sitten tarjoan tätä äidilleni. Muutamalla fiksauksella saatan saada kaavasta ihan kelvollisen.

Vähän vastaavanlaisia haasteita ilmeni tässä neuletakissa, jossa kaavaana on oma peruskaava hieman pienennettynä. Nyt edessä olevassa listassa ei ole ollenkaan tukea, koska siihen ei ole tarkoitus laittaa mitään kiinnityssysteemiä. Olkasauma on tässä tuotu eteen.

Tässä kädentie on tipahtanut vieläkin enemmän alas. En tykkää yhtään näistä puolitiehen jääneistä saumoista. Tässä rintamuotolaskos on siirretty kädentielle. Purkuun menee tämä... Musta merinovilla on Eurokankaasta.

Tähän väliin toinen hihamalli, Ottobren Gorgeous Grey ja satulahiha+ huppu mallista Fabulous Fall (5/15).

Mallissa on takasauma, joten mahdolliset takakappaleen muokkaukset onnistuvat myös sieltä. Monet ovat tällä kaavalla onnistuneet ja luulen, että raglanhiha voisi olla merinolle se paras vaihtoehto. No, lähdin toiveikkaasti tätä tekemään pitkänä ja merkkasin taskunpaikat kaavasta ja varmuudeksi nostin paikkaa vielä kolme senttiä ylemmäksi. Tein läpi kankaan olevat listataskut...

...jotka olivat lopulta aivan liian alhaalla. Poikki meni tämä pitkä takki. Harmittavan paljon hukkaa vain tuli tästä ihanasta Käpysen merinosta, joka on olemukseltaan paljon paksumpaa kuin muut merinot. Kädentien jouduin muutamaan kertaan purkaamaan. Loivensin tuota satulahihan hyppyriä niin hihasta kuin kädentiestäkin sekä lyhensin hihaa tuolta alasauman kohdalta.

Kuvan oton jälkeen muokkasin vielä takasaumaa...

Edessä on nappikiinnitys, kuvien oton jälkeen lisäsin vielä neljännen napin ylös. Tein ns. tuetut napinlävet, jossa ompeleen alla kulkee helmilanka, joka estää napinläven venymisen. Siistit tulikin!

Hupun ja pääntien sauma on tuettu trikoosuikaleella, joka samalla peittää tuon sauman sisäänsä. Jos haluaa voimakkaampaa tukea, kannattaa käyttää jotakin joustamatonta materiaalia.

Tästä tuli lopulta ihan kiva lyhyenäkin yksiväristen vaatteiden seuraksi. Jos teen toisen, vuoritan hupun tukevammaksi.

Alt om handarbete- lehdestä nappasin yhden mallin, joka oli myös pitkä, siihen laitoin aika huomaamattomat kaaritaskut sivusaumaan, muistaen edellisen taskuepisodin...

Ja kas, niinhän ne taskut olivat taas aivan liian alhaalla, mutta eivät niin alhaalla, että pituus olisi riittänyt minulle. Purin saumat auki ja niin tyttäreni sai itselleen neuletakin, minä puolestani kasan merinosilppua lattialle. Tämä kaava meni heti myös roskiin, koska siinä oli paljon muutakin moitittavaa, kuin taskun paikka.

Säilytin tuon ke-linjan tuetulla alavaralla, koska olin sen miehustaan ommellut kiinni. Tässä vaiheessa ei enää purkaminen kiinnostanut.

Kangas on Ommellisen/ Majapuun Marokkoa.

Vielä oli yksi neuletakki leikottuna ja tällä kertaa Jujunan kaavat. Lähtökohtaisesti näissä oli lyhyempi olkasauma ja hihan pyöriö oli korkeampi ja kaaret muutenkin jyrkemmät. Valitsin kokeiluun tuon Friday evening-mallin.

Olkalinja oli hyvä ja napakka, mutta sitten jouduinkin ainakin merinosta tehtynä muokkaamaan hihan kainalokoukkua paljon lyhyemmäksi, sekä ottamaan saman miehustasta pois. Minulta taisi loppua usko tässä vaiheessa neuletakkien tekoon, sillä päätin ommella ke-sauman kiinni ja tehdä puseron. Ihan vaan varmuudeksi.

Olkasaumat on tuettu tällä kertaa trikoosuikaleella.

Pääntie on huoliteltu samalla kankaalla. Toinen reuna on huoliteltu saumurilla ja ommeltu kiinni peittarin ketjutikillä.

Kangasta kun oli vielä niin, tein tuubihuivin ja pipan. Pipasta olen niin onnellinen, sillä pitkään olen pähkäillyt miten se kannattaisi kaavoittaa. Lättäsin kankaansuikaleen päähäni ja aloin nuppineuloilla etsimään sopivia muotolaskoksen paikkoja. Siitä sitten syntyi kaava, jota pitää vielä hieman muokata. Tämä malli vaatii tupsun, sillä tuo yläosa kurotaan umpeen.

Tässä vielä viime vuoden merino-ompelus, joka on parhaiten onnistunut 😄. Pontsopaita, jota olen pitänyt tosi paljon.

Mutta hei, jos sinulla on antaa minulle hyviä kaavavinkkejä, niin laita kommenttikenttään vinkki, pliiiiis! Olisi aika monta metriä ihania merinoita, joista haluaisin juurikin neuletakkeja.

Tässä marinat tällä erää, hyvää loppuvuotta sinulle.

↧

Uuden vuoden vaatteet+ ARVONTA

December 31, 2017, 2:43 am

≫ Next: Pfaff Expression 3.5 ja Details

≪ Previous: Merinomarinat

Soraa, Silmua ja Zoo:ta

*yhteistyössä Nosh Organic kanssa*

On koittanut vuoden viimeinen päivä ja uusi vuosi on aivan nurkan takana. Ompelun saralla on tullut tehtyä kaikenlaista, määrällisesti ehkäpä vähemmän kuin aikaisempana vuonna. Ilokseni kuitenkin huomaan, että tehdyt vaatteet ovat olleet ahkerassa käytössä niin itselläni kuin tyttärelläkin.

Koska moni joulun ajan ompelus jäi aikapulan takia tekemättä, päätin panostaa uuden vuoden vaatteisiin. Toki sillä ajatuksella, että nämä ovat ahkerassa käytössä myös muuten.

Pasi Kärkkäinen on uusi nimi Nosh:lla. Hän on suunnitellut mm. Suhasu-, Sora-ja Zoo- kuosit, joista tykkään kovin. Suhasusta teinkin jo aiemmin syksyllä vaatetta tyttärelle ja Nosh-kotikutsuilla ostin itselleni Solmu-tunikan. Sora-kuosi oli loppuvuoden uutuuskuosi ja siitä valitsin väritykseksi roosa-mustan. Kuosin nähtyäni piirsin muistikirjaani mallin, jonka halusin tyttärelleni tehdä.

Yläosa on pysynyt monissa mekoissa samana, helmaa olen vain kuositellut ideoiden mukaan. Helma on muokattu ns. tulppaanin malliseksi, niin, että yläosasta sitä on aukaistu vastalaskosten verran ja samalla helmasta laitettu päällekkäin. Näkymä oli siis samanlainen kuin puolikellohelma väärinpäin. Takaa mekko on helmastaan hieman pidempi ja nauhat tein ohuesta pellavatrikoosta.

Tällä kertaa visio toteutui melko hyvin ja käyttäjä on myös tyytyväinen: "Äiti, tämä tuntuu kivalta päällä ja minulla on nätti olo". ♥

Ostaessani tätä kangasta, päätin tehdä myös itselleni jotakin kivaa. Kangas on leveää ja keveää, 95% pv/5% el. Olisin kuvitellut siinä olevan enemmän elastaania, koska joustaa niin mukavasti. Olen ihastunut Kotiliesi Käsityö- lehden (1/17) tunikaan, jossa oikeassa sivussa on muutama laskos.

Näiden vaatteiden kera toivotamme uuden vuoden tervetulleeksi.

Zoo-kuosi on jännä. Se on samalla mielenkiintoinen sekä ärhäkkä ja sitä on saatavilla neljää eri väritystä. Materiaali on ihanaa 100% luomupuuvillaneulosta. Kutsuilta ostin itselleni vihreäsävyisen ZOO jakarditunikan juurikin sen ärhäkkyyden vuoksi. Mallissa takasauma tulee eteen ja se on vartaloa kevyesti mukaileva. Tästä innostuneena päätin kuositella tyttärelleni samantapaisen tunikan.

Tyttäreni rakastaa tämä materiaalia, on kuulemma pehmeä ja lämmin.

Neulos venähtää helposti ja yhden päivän käyttökokemuksen jälkeen en ole tyytyväinen tuohon etuhelmaan. Se alkaa liekottamaan. Auttaisikohan siihen tukikangas tai kuminauha kaitaleen sisälle?

Talvi on sitä mitä on, siitä huolimatta olemme pärjänneet kahdella pipomallilla, perustrikoopipo ja korvat peittävä malli. Neulokset sopivat hyvin myös pipoihin sekä asusteisiin. SILMU-neulos 💗.

Päällinen siis neulosta, vuorena kaksinkertainen ohut merinorib. Kolmiohuivissa vinoreunoissa on rullapäärme, joka laittaa reunan aaltoilemaan kivasti. Tuplatupsut on tehty sekoitelangasta, jossa on pieniä paljeteja seassa.

Zoo-neuloksesta myös pipo merinoneulosvuorella.

Kaavan olen tähän piirrellyt itse, aika moneen kokoon olen tämän jo päivittänyt.

Koska palanen neulosta vielä jäi, sain siitä itsellenikin pienen kolmiohuivin. Olen alkanut pitämään erilaisia asusteita enemmän ja huomaan hamuavani myös erilaisia huivikankaita.

Tähän loppuun haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja tämän vanhan ja tulevan uuden vuoden kunniaksi laitetaan pystyyn myös

ARVONTA

Arvonta-aika on 31.12.2017-6.1.2018. Palkintona on 35 euron suuruinen lahjakorti Nosh Organic- verkkokauppaan. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä postausta vaikka vastaamalla kysymykseen:

Mikä jäi mieleesi vuodesta 2017 ja mitä odotat vuodelta 2018?

Hyvää uutta vuotta sinulle!

*Instagramissa löytyy toinen arvonta*

p.s. blogin ja istan puolella alkaa Details-vuosi, katsotaan mitä se tuo tullessaan.

↧

Pfaff Expression 3.5 ja Details

January 7, 2018, 11:09 am

≫ Next: Helmat- hemlines

≪ Previous: Uuden vuoden vaatteet+ ARVONTA

Hyvää uutta vuotta 2018!

*yhteistyössä Pfaff Suomi kanssa*

Viime postauksessa olleen lahjakortin voitti Raisa P, toivottavasti sähköposti on mennyt oikeaan paikkaan ja tavoitan sinut.

Uusi vuosi tuo mukanaan kaikenlaista myös tänne blogin puolelle, jota pyrin päivittämään useammin kuin vuonna 2017. Hommahuoneella on nyt myös oma Facebook-sivu. Instagram edustaa nopeaa pääotsikointia, Facebook lyhyttä artikkelia ja Blogi puolestaan koko juttua. Toivotaan, että näillä kaikilla somettamisen muodoilla on oma paikkansa ja yleisönsä.

Vuoden alusta starttasi yhteistyö myös VSM Finland:n kanssa. Yritys maahantuo mm. Pfaff- ompelukoneita. Tämän yhteistyön tiimoilta minulla on nyt käytössäni Pfaff Expression 3.5 ompelukone, jonka ominaisuuksista teille kirjoittelen muiden aiheiden välissä. Tutustumismatka koneen saloihin on vasta hyvin aluillaan, mutta olen jo nyt hyvin vakuuttunut koneen käyttökelpoisuudesta. Tietynlainen perustuntemus Pfaff-koneista minulla on syystä, että työpaikallani on kolme Pfaff Ambition 1.0 konetta.

Kone on jykevä ja työskentelytila on tilava. Ohjauspaneeli näyttää suppealta, mutta ne toimivat vain otsikkoina erilaisille komennoille, jotka löytyvät näppäimien takaa. Ohjekirja on selkeä kuvitukseltaan ja tekstiltään. Ohjekirjassa on sekä Expression 3.5 ja Quilt Expression 4.2 ohjeistukset. Lisää tietoa ja inspiraatiota löydät Pfaff:n sivuilta.

Langanpujotus on selkeä. Ensimmäinen puolaaminen meni tosin mönkään, sillä tuossa langanohjaimessa on kaksi erillistä kiristyslevyä. Alempi ura on ylälangalle ja ylempi ura puolestaan puolaamista varten. Langoitinta en ole vielä opetellut käyttämään, sillä vielä näkökyky riittää langan pujottamiseen neulan silmään.

Perusvarustukseen kuului 5 tyhjää puolaa ja lisää oli kyllä hankittava. Iloisen värisiä puolia postissa sitten tulikin. Perustarvikkeissa tulivat seuraavat paininjalat, jotka on lueteltu vasemmalta oikealle. Painintangossa kiinni on peruspaininjalka:

1. Piilo-ommeljalka

2. Vetoketjupaininjalka

3. Leveä koristeommeljalka

4. Manuaalinen napinläpijalka

6. Kapeampi koristeommeljalka

6. Vapaaompelu/ parsinjalka

7. Sensormatic- napinläpijalka

No mikä sitten on Pfaff-ompelukoneiden suosion salaisuus käyttömukavuuden ja vakauden lisäksi? Se on varmasti tuo patentoitu IDT- järjestelmä, joka tarkoittaa kiinteää kaksoissyöttöä. Tämä järjestelmä syöttää siis kangasta tasaisesti niin ylä- kuin alapuoleltakin. Moniin muihin koneisiin on mahdollista ostaa erillinen yläsyöttäjä, mutta tässä se on kiinteänä vakiovarusteena. Se oli myös yksi merkitsevä tekijä, miksi valitsin nimenomaan Pfaffin. Halusin kunnolla syöttävän koneen. Yläsyöttäjän saa helposti paikalleen ja pois.

Ihan kaikkeen ei tämäkään syöttäjäjärjestelmä yllä, joten hyvin erikorkuisissa saumanylityksissä tai aloituksissa käytän monitoimityökalua apuna. Yläsyöttäjän voi nostaa tällöin myös pois.

Tuo monitoimityökalu on kyllä hyvä apu monessa. Työkalussa olevan reiän avulla voit vaihtaa esim. neulan.

Muutama kommentti niistä painikkeista, joita on tähän mennessä tullut käytettyä. Painikkeet ovat aika pienikokoisia, paneeliin olisi mahtunut hieman suuremmatkin painikkeet.

Vasen sarake:

Neulan asennon voi määrittää niin, että se on joko ylhäällä tai alhaalla aloitettaessa ja lopetettaessa.
Välitön päättely. Tämä on kätevä toiminto, sillä kun painikketta painaa ompelun aikana, tekee kone päätelyn automaattisesti. Taaksesyöttöpainike on alempana.
Ompeleen uudelleenaloitus (en ole vielä testannut).
Nopeudensäätö
Automaattinen langankatkaisu, tämä ominaisuus on kyllä ihana!

(Näyttösi ei ole pölyinen, vaan hiukkaset jäivät pyyhkimättä ennen kuvien ottamista.)

Oikea sarake:

Ommelleveys tai ompeleen sijoittelu
Tikin pituus tai ompeleen tiheys
F1-painike: ei vielä kokemusta

Asetukset valikko (työkalut): Tästä valitsin koneeseen suomen kielen ja langankireyttä olen lisännyt silloin, kun olen poimuttanut kangasta.

- F2 painikkeen takaa valitaan päättely- ja langaskatkaisutoiminnot. Jos täppään nuo kaikki ruudut, kone tekee alussa ja lopussa automaattisen vahvistusompeleen sekä katkaisee langat. (Painiketta käytetään myös fontti valintaan).

-i-Infopainikkeen takaa näkyvät mm. suositeltu paininjalka, yläsyöttäjän käyttösopivuus, langankireys, päättelytoiminnot yms.

Säätöpyörän käyttötilanteita pitää vielä harjoitella tovin, mutta eiköhän sekin jossakin vaiheessa valkene. Sydänrivistöä en ole vielä kokeillut, ne liittyvät ommelvalintoihin, niiden yhdistelmiin yms. Numeroiden avulla valitaan eri ompeleet.

Hyötyompeleet

Tilkkutyö- ristipisto ja koristeompeleet

Hyötyompeleista suora- ja siksakompeleen lisäksi olen tehnyt manuaalisella napinläpipaininjalalla erittäin onnistuneet vahvistetut napinlävet (28) merinovillaan. Myöhemmin huomasin, että valikoimista löytyy napinläpiommel myös joustaville materiaaleille (34). Vahvistuslankana olen käyttänyt helmilankaa, joka jää ompeleen alle ja lopuksi napinläpeä kiristetään juurikin näillä langoilla ja päätellään nurjalle.

Myös osa tämän neuletakin päälliompeleista on tehty Pfaff-ompelukoneellani. Se syötti hyvin, eikä kone myöskään venyttänyt erittäin joustavaa materiaalia.

Sisältöjä on siis tulossa lisää niin perus- kuin lisätarvikkeidenkin osalta. Vuoden aikana blogissa perehdytään ja keskitytään myös yksityiskohtiin lähinnä vaateompelun saralla. Ensimmäisenä on erilaiset HELMAT, joista piakkoin lisää.

↧

Helmat- hemlines

January 28, 2018, 6:13 am

≫ Next: Lomavaatetusta

≪ Previous: Pfaff Expression 3.5 ja Details

DETAILS- HELMAT

Aloitetaanpa tämäkin juttusarja, jonka toivon innostavan sinuakin kokeilemaan jotakin sellaista, jota et ole vielä tehnyt. Ensimmäisenä on vuorossa HELMAT. Helmoja löytyy niin paidoista, mekoista kuin hameistakin. Helmoilla voi olla erilaisia pituuksia, leveyksiä ja muotoja, joilla saa kivaa ilmettä vaatteeseen.

Olen keräillyt Pinterestiin joitakin inspiraatiokuvia erilaisista helmaratkaisuista ja ne löytyvät täältä: Hem

Punatukka ja kaksi karhua- blogiennätti jo tehdä kivan tutoriaalipostauksen siitä, kuinka peruspaidasta saa erilaisilla helmaratkaisuilla mekkoja.

Tässä vaiheessa minun kuvagalleriani edustaa jo tehtyjä vaatteita, joissa helma on jotakin muuta, kuin suorahko peruskäänne. Erilaiset frillat ja poimutuksetovat olleet helmojen koristeena jo pitkään. Näissä malleissa ne ovat helman jatkeena.

Näissä kaikissa kaitale on suorakaiteen muotoinen ja sen mitta on vaihdellut, joko kankaan riittävyyden tai poimutuksen määrän suhteen. Miehustan leveyden kun kertoo kahdella, saa jo ihan muhkean poimutuksen aikaiseksi. Itse ompelen poimutettavaan reunaan kaksi poimutuslankaa. Niitä kiristämällä saa poimutuksen tasaiseksi ja sopivan mittaiseksi. Helman käänne on ommeltu joku rullapäärmeellä tai yksitaitteisella päärmeellä. Opeteltavana on vielä poimutuksen tekeminen saumurilla. Siinä en ole vielä täysin onnistunut.

Poimutettavat tai laskostetut helmat voivat toki alkaa myös ylempää, jolloin kuosittelen helman mallin mukaan. Näissä molemmissa kaavaa on aukaistu ylhäältä ja laitettu lomittain alhaalta, jolloin tulee ns. tulppaanihelma.

Mukaeltu SKK-lehden kaavasta

Helma alhaalta kovera (lyhyempi edestä). Jos tekee laskokset, pitää muistaa laittaa myös laskosharjat (puuttuvat kuvasta.)

Helmat voi myös koota kerroksittain...

Erillisellä kaitaleella saa myös mukavaa ilmettä vaatteeseen. Se ikäänkuin kehystää vaatteen.

Omissa vaatteissani olen mieltynyt sellaisiin helmoihin, jossa on jotakin epäsymmetrisyyttä tai halkio. Nämä olen poikkeuksetta tehnytalavaralla. Koska joustavat kankaat tuppaavat venymään leveyssuunnassa, laitan yhdistävään saumaan usein kevyen tukikankaan tai framillonin.

Helman voi huolitella mm.

- päärmeellä, yksi- tai kaksitaitteinen.

-rullapäärmeellä, erivärinen lanka antaa kivaa ilmettä.

-alavaralla, mahdollistaa siistit kulmat ja kurvit.

-kantaten resorilla tai samalla kankaalla.

-käyttämällä esim.pitsiä ja jättämällä reunan huoliteltuna sinne alle.

Lähde mukaan antamaan helmoille ilmettä!

Vaihda muotoa, koristele pitsein tai nauhoin, poimuta, laskosta, laita halkio, vetoketju tai mitä ikinä keksitkin.

Instagramissa voit halutessasi laittaa #hommahuonedetails ja #helmat2018, täällä blogissa linkittää oman blogisi postaus kommenttikenttään tai laittamalla kuvan/linkin Hommahuoneen facebook-sivulle.

Tulevia teemoja ovat mm.:

Pääntiet ja kaulukset, vetoketju, napit ja napinlävet, halkiot, hihat, taskut, joustavat kankaat, kankaan koristelu eri menetelmin, poimutukset ja laskokset vielä toisenlaisessa yhteydessä.

↧

Lomavaatetusta

March 8, 2018, 12:03 pm

≫ Next: Applikaation lyhyt oppimäärä

≪ Previous: Helmat- hemlines

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin...

*yhteistyössä Nosh Organic kanssa*

Loma oli ja meni, täyttä arkea pyöritetty sen jälkeen melkein kaksi viikkoa. Ennen lomaa Nosh julkaisi ensimmäisen keväisen mallistonsa ja sen nähtyäni tiesin heti mistä kankaista ainakin osa matkalle mukaan tulevista vaatteista syntyisi.

Pasi Kärkkäisen SIIPI-kuosi valloitti minut todenteolla ja sitä tulikin tilattua kolmessa eri värissä. Täytyy myöntää, että vielä houkuttaisi tilata lisäksi se vihreäkin versio... Matkalle ennätti mukaan tästä kuosista vain keltainen, sillä sairastelut muuttivat suunnitelmia. Onneksi tervehdyimme ennen matkaa.

Keltainen näytti näytöllä paljon kirkkaammalta ja olin ajatellut yhdistäväni sen tuohon pinkkiin. Yhdistelmä näytti kuitenkin tunkkaiselta, joten vaihdoin suunnitelmia. Kaavoitin tyttärelleni kesämekkosen naruolkaimilla. Piirsin yläosan kaavan kertakäyttölakanaan suoraan vartalon linjoja mukaellen.

Pientä terästystä mekkoon volangilla, joka olisi saanut olla hieman muhkeampi. Volangin erottaa frillasta sillä, että sen kiinni tuleva reuna on ilman rypytystä.

Nyt vain odottelemme, että tämä mekkonen pääsee loistamaan kilpaa kotimaan kesäauringon kanssa 🌞. Näistä kankaista tehdyt vaatteet olivat muuten mahdottoman helppoja matkakavereita. Hetken, kun riippuivat henkarissa, oli matkalaukkurypyt oienneet.

LUMO-kuosi valloitti jo viime kesänä ja nyt siihen tuli uusia värityksiä.

Tyttäreni kanssa istuimme koneen äärellä ja hän valitsi niin oman kuin minunkin kankaan. Tarkka tyttö visioineen, sillä minun teki mieleni musta-daaliaa, hän ilmoitti, että tuo vihreä-sininen on parempi. Maximekko heti mielessä, kun kankaan näin.

Kun sitten sovitin mekkoa, kuumeinen tyttö raotti silmiään peiton alta ja sanoi:

- Mitä minä sanoin, se sopii sinulle, ja jatkoi uniaan.

Ja oikeassa hän olikin, viihdyn tässä mekossa todella hyvin. Tähän voisi tehdä Nosh:n kevyestä Farkkucollegesta tai oliivista joustocollegesta pienen jakun.

Kaavapohjana on Ommellisen mekkokaava Suuri käsityö-lehdestä. Numero on muistaakseni 6-7/17.

Tyttäreni valitsi pinkin LUMON ja hänelle ihan käytännön syistä tehtiin hieman lyhyempi hihaton mekko. Hän on sen verran vauhdikas tapaus, että pelkään hänen kompastuvan pitkiin helmoihin...

Somisteeksi erittäin intensiivisen väristä pinkkiä HIPPUA, joka on edelleen yksi suosikkikankaistani. Pääntiellä on frilla, joka on tehty suorakaiteen muotoisesta suikaleesta ja se on poimutettu pitkällä tikillä sopivaan pituuteen.

Mekkoihin pukeutuneena menimme ravintolaan illalliselle ja seuraamaan hauskaa esitystä.

Täytyy kyllä sanoa, että tuota etelän valoa tulee ikävä! Valokuvauskin onnistuu siellä aivan eri tavalla. Tässä välissä saamme vielä vetää vällyä niskaan ja suunnitella vaikka kevätvaatteita, joihin kankaita on tullut hankittua. Esimerkiksi tuosta musta-vanilija SIIPI-kuosista on ajatuksia vaikka kuinka.

Tänään julkaistiin myös Drop2- kangasuutuudet kevään lastenvaatemalliston myötä. Siellä eritoten RUUTU mini vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta tuttavuudelta.

Loppuun vielä pari kuvaa syksyn ja talven SUHASU-kuosista. Vihreästä tein äidilleni kauluspaidan ja itselleni hyvin simppelin, mutta varsin mieleisen laatikkopaidan.

Paidassa on nappilista ja hihoissa kalvosimet. Trikoon ompelua helpotti kyllä uuden Pfaff Expression 3.5- koneen yläsyöttäjä. Ei tullut venymiä tai epämääräisiä ryppyjä mihinkään. Uskaltaudun kyllä tämän koneen kanssa käydä uusiin haasteisiin erilaisten materiaalien kanssa.

Paidassa on muotolaskokset etukappaleella, nämä poistavat liiallisen väljyyden ja antavat muotoa.

Toivotan sinulle hyvää loppuviikkoa ja auringonsäteitä. Valon määrä on jo huikaiseva!

↧

Applikaation lyhyt oppimäärä

March 17, 2018, 4:36 am

≫ Next: Ilo ommella

≪ Previous: Lomavaatetusta

*yhteistyössä PFAFF-Suomi kanssa*

Applikaatio, eli päällikeompelu tarkoittaa sitä, että pohjakankaan päälle ommellaan toisilla kankailla kuvioita. Applikaatio ei tällä hetkellä ole kovin trendikästä, mutta siitä huolimatta olen aina tykännyt ja tykkään edelleen tästä tekniikasta. Markkinoille on tullut erilaisia leikkureita, joilla saa helposti ja nopeasti erilaisia kuvia vaatteisiin ja muihin tuotteisiin. Applikaation etuna kuitenkin voi pitää sitä, että erilaisilla kangasyhdistelmillä ja tikkauksilla saa hauskoja pintoja aikaiseksi.

Tässä postauksessa esittelen yhden tavan tehdä applikaatiota, taatusti löytyy monta muutakin erilaista tekniikkaa ja tapaa. Lähdetään liikkeelle siitä, mitä tarvitaan:

Kuva, joka halutaan ikuistaa
Liimaharsoa tai kaksipuoleista tukikangasta
Kynä
Kankaita, joilla kuva tehdään
Tukikangasta: veteen liukenevaa, irtirevittävää tai silittämällä kiinnitettävää
Tikkauslankoja
Terävät sakset
Ompelukone+ tiheä siksak-ommel
(avoin paininjalka ja konekirjontaan tarkoitettu neula)

Itse valitsin lapseni piirtämän kuvan. Hänen koirulinsa ovat hyvin persoonallisia ja hyväntahtoisia otuksia.

Itse tykkään käyttää liimaharsoa, sillä siinä oleva suojapaperi auttaa monessa vaiheessa. Toisella puolella on liimapinta, toisella puolestaan suojapaperi liimapinnan päällä.

Nyt on aika tarkistaa tilkkulaatikko ja kangasvarastot.

Seuraavaksi aloitetaan piirtäminen. Helpointa on piirtää liimaharson paperipuolelle, mutta silloin pitää huomioida se, että kuva tulee PEILIKUVANA. Tässä tapauksessa taiteilija halusi koirulin olevan samalla tavalla kuin kuvassa, joten piirtäminen tehtiin liimapinnalle. Jos kuva on mahdollista käsitellä kuvankäsittelyohjelmalla, niin sen voi ennen tulostusta kääntää peilikuvaksi. Kun piirrän liimapinnalle käytän tussia. Vaaleisiin kankaisiin saattaa tarttua tussijälki, mutta se jää kyllä siksakin alle.

Jokainen yksityiskohta ja osa piirretään erikseen. Jätän kuvioiden väliin hieman ilmaa.

Tämän jälkeen leikkaan osat erilleen, en kuitenkaan vielä ääriviivoja pitkin.

Tässä vaiheessa laitetaan silitysrauta lämpiämään ja asetellaan palat oikeiden kankaiden nurjalle puolelle. Silityksessä ei ole tarve käyttää höyryä, se vain tekee kiinnityksestä epätasaisen ja kupruilevan.

Keltainen koira on vaihtunut taiteilijan toiveesta mustavalkoiseksi.

Kun silitys on saatu tehtyä, ryhdytään leikkaamaan osat. Suosin pieniä ja teräväkärkisiä saksia.

Nyt on osat leikattu....pisarakangas meni vielä vaihtoon tämän kuvan jälkeen.

Ennen kankaalle asettelua poistetaan liimaharson suojapaperi. Nuppineulan kärki toimii hyvänä apuvälineenä.

Nyt päästäänkin kiinnittämään osat kankaalle. Tämän vaiheen jälkeen yleensä huokaisen helpotuksesta, sillä kaikki osat on saatu kiinni. Kaulapanta tosin on hävinnyt jonnekin?

Päästään jo laittelemaan konetta ompelukuntoon.

Pfaff Expression 3.5 koneeseen on saatavilla lisävarusteena avoin paininjalka, joka on applikoinnissa varsin hyvä sen takia, että siinä on esteetön näkymä. Neulaksi valitsen usein konekirjontaan soveltuvan neulan siitäkin huolimatta, että pohjakangas on neulosta. Tarvitaan myös erivärisiä lankoja sekä puolia. Itse käytän alalankana vähintään samaa sävyä, kuin ylälankakin.

Pfaff Expression 3.5 koneessa on oma ommel applikointiin. Sen erottaa tavallisesta siksakista siitä, että langasnkireys on säädetty ylälangan osalta valmiiksi löysälle. Ompeleen numero on 7. Säädöt ovat tässä seuraavat:

Ompeleen leveys 6.0, ompeleen tiheys 1.0, paininjalkasuosituksena 2A, tukikangasta suositellaan, normaali syöttö ja langankireys 2.4.

Applikointia ajatellen myös päättelytoimintojen valinta kannattaa tehdä. Valitsin automaattisen päättelyn alkuun ja loppuun, sekä automaattisen langankatkaisun.

Omiin tarpeisiin ommel oli liian leveää ja myös tiheys liian harvaa, joten tein säädöt tältä osin uusiksi.

Ennen ompelun aloittamista pohjakangas on syytä vielä tukea. Itse käytän paljon irtirevittävää tukikangasta ja uutena tuttavuutena myös Inspiran veteen liukenevaa tukikangasta.

Veteen liukenevassa tukikankaassa on liimapinta, jota suojaa suojapaperi. Sellaisen huomion tein, että tämä tukimateriaali ei tykkää silittämisestä, varsinkaan, jos on käytössä höyry!

Siitä leikataan sopiva pala, irroitetaan suojapaperi ja liimataan kankaan nurjalle puolelle kuvion kohdalle. Tähtäyksessä voi käyttää läpivalaisua apuna 🙂.

Irtirevittävä tukikangas leikataan myös haluttuun kokoon, mutta sitä ei varsinaisesti kiinnitetä mitenkään. Toki nuppineuloja voi käyttää.

Nyt alkaisi näyttämään siltä, että päästään ompelemaan! Ommelleveyttä voi vaihtaa vauhdissa, jos tilanne niin vaatii.

Applikaatiosiksak on siis tiheä ommel. Ommel menee hieman kappaleen reunan yli. Erilaisissa kulmissa ja käänteissä jätän yleensä neulan kappaleen ulkopuolelle, nostan paininjalkaa hieman ja korjaan kulkusuuntaa.

Nurjalta jälki näyttää tältä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tuo koirulin ommel voinut olla parempi valkoisena..

Joskus on vaikea löytää (tai olla tyytyväinen) tikkauslangan väriin. Pilviin kokeilin kolmea erilaista sävyä...

Hihan aurinkoon laitoin tueksi irtirevittävän tukikankaan. En kuitenkaan uskalla kangasta repiä ja ihan uutena apuvälineenä minulla onkin vallan mainiot sakset!

Näillä saksilla pääsee lähelle ommelta, eikä näillä myöskään tule leikkausvahinkoja. Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo ylälangan löysyys, jolloin se "kääntyy" nurjalle.

Tukikangasta jää kuitenkin ompeleen ympärille ja herkkää hipiää se saattaa ärsyttää. Pesussa kyllä pehmenee, mutta olen joutunut jopa kiinnittämään kankaan nurjalle, ettei se ärsytä ihoa.

Toisin taas on veteen liukenevan tukikankaan kanssa. Se todellakin liukenee veteen, hokkus pokkus ja se on poissa!

Sitten vain ompelemaan vaate valmiiksi. Taiteilija itse oli kovin tyytyväinen, tosin hän totesi, että seuraavaan kuonoa pitää lyhentää. Se ei saa olla yhtä pitkä kuin häntä 😄.

Huomaan, että aikaisemmin on tullut applikoitua enemmän. Lapsen kasvaessa erilaiset hahmojen kuvat ovat jääneet taka-alalle. Esittelen tähän lopuksi aiemmin tehtyjä vaatteita, joihin olen applikoinut nimenomaan tiheällä siksakilla kuvan.

Ryhmä Hau ja Kaja

Kummipojalle Samppa

Rokkimeininkiä

Anniina Balleriina

Joskus kangas itsessään inspiroi tekemään kuvan.

Koska applikointi vie hieman aikaa, niin tuunaus on aina hyvä vaihtoehto antaa tuotteelle lisäaikaa. Tämä itselleni tehty paita oli kutistunut, joten tein siitä tyttärelleni vaatteen.

Tämä ei eksynyt päälle, joten tuunasin pitkähihaisesta paidasta itselleni T-paidan. Tuli oikein hyvä ja pääsee käyttöön.

Minun oma applikointiguruni on Mutturalla-blogin Annika. Jos käyt hänen blogissaan, löydät todella huikeita töitä. Ei voi muuta kuin ihailla!

Kankaan koristelun muita tapoja on tulossa esittelyyn myöhemmin.

Aurinkoista kevään odotusta sinulle 🌞

↧

Ilo ommella

May 1, 2018, 3:46 am

≫ Next: Nappi ja napinläpi (button and buttonholes)

≪ Previous: Applikaation lyhyt oppimäärä

* yhteistyössä Pfaff- Suomi kanssa*

Sitä voi vain iloita hyvästä ompelukoneesta silloin kun työstettävänä ovat haastavat materiaalit. Haastavina pidän ohuita ja liukkaita sifonkeja, silkkejä ja viskooseja. Koneeni (Pfaff Expression 3.5) yläsyöttäjä ja neulastoppi ovat kyllä hermoni säästäjiä näiden materiaalien kanssa. Aikaisemmat kokemukseni ovat sellaisia, jossa kone nielaisee työn uumeniinsa ja aikaa menee sitä sieltä tonkiessa ja reikiä paikkaillessa.

Euronkankaan palalaarista kurkisti varsin minun värimakuuni sopiva viskoosipala. Ompeluryhmässämme oli sopivasti haaste tällaisille ohuille materiaaleille ja mallikin oli Burdasta 7/17 bongattu. Nuo olan laskokset eivät menneet aivan ohjeen mukaan, tajusin sen vasta puseron ollessa valmiina.

Pusero on kokonaisuudessaan ommeltu ompelukoneella. Huolittelut on tehty monipistosiksakilla ja osa saumoista on ommeltu pussiin, jolloin näkyviin ei jää ns. risareunaa. Ompeluneula on terävä, koko 70.

Liehukkeiden reunan huolittelin seuraavalla tavalla:

1.Silitin yksitaitteisen päärmeen reunaan ja ompelin tiheällä ja kapealla siksakilla aivan taitteen reunan yli.

2. Ompelun jälkeen ylimääräinen kangas leikataan varovasti aivan ompeleen vierestä.

Valmiina huolittelu näyttää varsin siistiltä ja muistuttaa saumurin rullapäärmettä. Ensimmäisen pesun jälkeen poistin muutaman lankahaivenen, jotka olivat lähteneet purkautumaan reunasta. Tällaisten siistien, mutta rentojen paitojen aukko on ollut vaatekaapissani, mutta tämän kokemuksen saattelemana aukko tulee pienenemään.

Sain työkaveriltani kangasnäytepaloja, jotka oli kiinnitetty pahveihin. Varsin herkullisia värejä, materiaalit satiinia, sifonkia ja muita ohuita materiaaleja. Kolme reunaa oli näytteistä jo käännetty ja ommeltu, mutta yksittäinen pala ei huiviin riittänyt. Irrottelin näytteet ja yhdistin kaksi toisiinsa sopivaa palaa seuraavalla tavalla:

PUSSISAUMA

1. Koska materiaalit olivat hyvin liestyviä, yhdistin kappaleet ensin monipistosiksakilla nurjat puolet vastakkain (ommel tulee kankaan oikealle puolelle.)

2. Sauman silitys ja työn kääntäminen oikeat puolet vastakkain.

3. Sauman ompelu suoraompeleella siten, että yhteen huoliteltu reuna jää sisään.

Pussisauma on valmis. Tässä näkyy nurja puoli.

Innostuin tekemään aika monta ja niistä tuli mielestäni hyvin siistejä. Näin keväällä on paljon eri tahoja muistettavana, joten näitä voi kietaista vaikka kuoharipullon kaulaan koristeeksi, omaan kaulaan tai päähän pannaksi.

Mehukekkerit- blogissa on oiva ohje kapean päärmeen tekoon erikoispaininjalalla, joita Pfaff-ompelukoneisiin on saatavilla eri leveyksillä. Ehdottomasti minunkin on tällainen saatava.

Täältä löytyy myös hauska videokooste, millä eri tavoin voi huivin sitoa kaulaansa.

Minun neulomistahdillani ei synny huiveja kovinkaan tiuhaan tahtiin, joten käväisin Kuusi Collectivessa Helsingissä ja ostin Johanna K. Design neulosta. Neuloksessa on kaunis tekstuuri, materiaaliltaan se on 50% puuvillaa ja 50% merinovillaa. Halkaisin ostetun palan kahtia ja yhdistin siistit hulpioreunat PUSKUSAUMALLA toisiinsa. Saumoja ei siis laiteta päällekkäin, vaan reunat ovat vastakkain.

Yhdistämiseen valitsin ompeleen numero 23, kaksoisoverlock.

Lopputulos mielestäni varsin siisti ja huomaamaton.

Mutta sitten olikin vielä pähkäiltävänä pituussuunnassa olevat risareunat! Tavoitteena oli saada aikaiseksi mahdollisemmin kevyt reuna.Tein erilaisia kokeiluja toisenlaiselle neulokselle ja mietin jo lankakauppaankin menemista ja reunan huolittelua esimerkiksi virkkaamalla. Loppujen lopuksi päädyin samaan ompeleeseen, kuin puskusauman ompelussa.

Reuna meni "kiharalle", mutta höyryttämällä sain sitä efektiä laannutettua. Edelleen emmin reunan keskeneräisyyden sietoa, jotenkin tekisi mieli saada siitä siistimpi, mutta en ole vielä keksinyt miten sen tekisin.

Väri vain on niin ihanan keväinen, että kaulaan se on saatava.

Ihanaa toukokuun alkua sinulle!

↧

Nappi ja napinläpi (button and buttonholes)

June 25, 2018, 7:18 am

≫ Next: BINGO!

≪ Previous: Ilo ommella

*yhteistyössä Pfaff- Finland kanssa*

Tässä postauksessa keskitytään napinläven ja napin ompeluun ompelukoneella. Ohjeet ja asetukset ovat Pfaff Expression 3.5 koneelle, mutta erilaiset huomiot ja tekniikat pätevät yhtälailla muihin konemerkkeihin, josta löytyy esim. samanlaisia paininjalkoja.

Työstettävänä on tällä kertaa joustava kangas, joka ei ole se kaikista helpoin materiaali napinläpien suhteen. Koska kangas joustaa sekä pituus- että leveyssuunnassa, pitää napinläven kohta tukea kunnolla. Käytän aika usein kudottua ja keskivahvaa tukikangasta, myös joustamaton kangas käy tarkoitukseen hyvin.

Koneen perustarvikkeista löytyvät sekä Sensormatic- että manuaalinen napinläpijalka. Koneen IDT-järjestelmää ei käytetä napinläpiä ommellessa.

Testasin Sensormatic- jalkaa tilkulle ja ainakin joustavassa materiaalissa tuo pitkä kelkka tuppaa tarttumaan kiinni, eikä ommel etene. Kudotussa kankaassa toimi paremmin, mutta sielläkään ei saa olla kauheasti saumoja tai muita "esteitä" tiellä. Tällä jalalla saa tehtyä automaattisesti koko napinläven yhdellä kerralla.
*EDIT*
Irtirevittävä tukikangas kankaan ja syöttäjän välissä auttaa, jos Sensormatic- jalka ei liiku toivotulla tavalla.

Koska Sensormatic- jalka hieman takkusi, niin vaihdoin manuaalisen napinläpijalkaan. Koneen ommelvalikosta omaan tarpeeseen sopiva napinläpimalli.

Ensimmäisellä kerralla pitää manuaalisesti ohjata kone tekemään päädyissä olevat salvat, mutta seuraavia napinläpiä varten komennot ja mitat jäävät koneen muistiin ja ompelu on yhtä automaattista kuin tuolla Sensormatic- jalalla. Siksi teen aina koenapinläven tilkulle, jonka jälkeen varsinaiseen työhön saa oikeankokoiset lävet automaattsesti.

Trikoiseen paitapuserooni tulikin monta napinläpeä ja ne onnistuivat oikein hyvin tällä manuaalisella jalalla. Napinlävet aukaisen teräväkärkisillä saksilla.

Manuaalista napinläpijalkaa käytetään myös silloin, kun halutaan tehdä vahvistettu napinläpi. Vahvistettua napinläpeä käytetään esimerkiksi takeissa ja sellaisissa tuotteissa, jossa siihen muodostuu enemmän vetoa. Myös erittäin joustavien, kuten merinovillan, napinläpien ompeluun käytän vahvistusta, jolloin napinläpi ei pääse liikaa venymään. Vahvistuslankana voi olla esimerkiksi helmilanka, kuten tässä esimerkissä.

Tämän jälkeen valitaan haluttu ommel ja ryhdytään toimiin. Ensimmäisellä kerralla siis pitää painaa taaksesyöttö-näppäintä, kun haluttu pylvään pituus on saavutettu (yläsalpa). Samoin tehdään alasalvan kanssa. Tuo vahvistelanka jää siksak-ompeleen väliin.Tämän jälkeen otetaan kiinni langanpäistä ja vedetään varovasti. Silmukka jää salvan taakse. Vahvistelangat viedään nurjalle puolelle ja päätellään.

Kun napinlävet on saatu valmiiksi, on aika ommella napit kiinni. Aikaisemmin olen tehnyt sen käsin, mutta nyt tuli tarve kokeilla napin ompelua koneella kahdella eri tavalla. Lisätarvikkeina on myytävänä napin ompeluun tarkoitettu paininjalka, joka osoittautui kyllä hyvin takuuvarmaksi ja käyttäjäystävälliseksi.

Alkuvalmisteluina tietenkin napin paikan määrittäminen, jonka varmistan aina napinläven kautta liidulla merkaten.

Koneessa lasketaan syöttäjä ja valitaan napin ompelu, joka koneessani on ommel nro 36. Nuoli nro 1. osoittaa ommellevyteen, eli tässä tapauksessa napin reikien väliseen mittaan. Nuoli nro 2. kertoo kuinka monta ommelta kone on tekemässä reikien välillä. Molemmat toiminnot ovat säädettävissä.

Kun säädöt on tehty ja napinläpipaininjalka asennettu, niin nappi asetellaan paikalleen. Tuo valkoinen nipukka edessä ollessaan tekee napille "kaulan", mutta sen voi halutessaan työntää myös pois. Nyt sitten kokeillaan tuo ommelleveys. Tämä paininjalka "korjasi"hieman paikkaansa, jos neula ei ollut ihan keskellä reikää.

Tähän on ohjelmoitu automaattinen päättely ja langankatkaisu, joka tekee työskentelystä vieläkin miellyttävämpää. Toki, jos haluaa vielä kieputtaa langan kaulan ympäri, niin langankatkaisutoiminto kannattaa ottaa pois.

Vakivarusteena löytyy monitoimityökalu, jota ohjekirjan mukaan käytetään napinompelussa, silloin kun siihen halutaan tuo kaula. Tämän kanssa saikin olla hieman tarkempi, yhden neulan sain poikki, koska asettelu ei ollut yhtä vakaata, kuin aiemmin mainitulla.

Nyt on sitten sekä napinlävet ja napit paikallaan Nosh:n Siipi-kuosisessa paidassani.

Sitten vielä yksi napinläpi, joka tekemiseen ei tarvita erillistä napinläpijalkaa. Olen tehnyt tällä tekniikalla napinlävet takkiin ja sitten ne ovat tietysti kätevät ja näyttävät yksityiskohdat erilaisten nyörien ulostuloaukkoina. Samalla tavalla tehdään myös napinläpitasku, koko on ainoastaan isompi.

1. Työhön merkataan kohta, johon aukko halutaan.

2. Tarvitset kaksi kangaspalaa/aukko, jotka ovat pituudeltaan n. 2cm pidemmät, kuin aukko. Levys tässä n. 2,5cm (pala voi olla myös yhtenäinen, mutta tykkään itse tehdä näin). Sekä aukon kohta, että palat tuetaan tukikankaalla.

3. Piirrä haluttu leveys ja pituus molempiin kappaleisiin ja asettele ne vastakkain. Ompele tarkasti viivoja pitkin, muista vahvisteompeleet alussa ja lopussa.

4. Seuraavaksi on aukileikkaamisen vuoro. Leikataan ensin piirrettyjen kolmioiden kärkiin asti, jonka jälkeen varovasti kolmion kylkiviivoja pitkin tikkiin asti.

5. Taitetaan kangas ja kolmiot nurjalle puolelle ja asetellaan ne paikoilleen.

6. Kolmioiden ompelu. Ompelen tuon ompeleen n. 1mm koveraksi tuosta keskeltä. Valmiina näyttää enemmän suoralta, kuin suoraa ommeltuna.

7. Sitten onkin enää kaitaleiden ompelu. Sen voi tehdä päälliompeluna, sauman pohjukasta joko nurjalta tai etupuolelta. Tässä on ommeltu tikki sauman pohjukkaan oikealta puolelta.

Nämä aukot ovat tehty nyörien ulostuloaukoiksi. Kaavana kaulushupparissa on Mekkotehtaan Kahden paita ja kankaana Verson puodin Ni-Ni joustocollege.

Iloista kesäkuun viimeistä viikkoa!

#nappi

#napinläpi

↧

BINGO!

July 9, 2018, 11:02 am

≫ Next: Kepparivillitys

≪ Previous: Nappi ja napinläpi (button and buttonholes)

Ompeluryhmässämme oli aivan mahtava kesähaaste, nimittäin BINGO. Aikaa oli bingota kesäkuun alusta 8.7. asti. Tämän hurjan työlään ja insiroivan idean takana on Marja N. Itse pääsin aloittamaan todenteolla vasta kesäkuun puolen välin tienoilla, kun ensin sain Ommelfestareiden Hopen työpajan tuotteet viimeisteltyä ja toimitettua.

Bingon pohjalla olivat aakkoset ja muutamat yritysruudut, yhteensä siis 36 ruutua. Ruudun pystyi ruksaamaan, jos kaavan, kuosin tai tuotteen nimi alkoi kyseisellä kirjaimella. Päätin pysyä tarveompelulinjalla, joten aluksi rukseja oli siellä täällä. Bingon sai siis silloin, kun oli joko vaaka-tai pystysuoraan sekä diagonaaliin oleva suora valmiina. Oma tavoite oli muutama bingo, mutta nälkä kasvoi syödessä ja koko ruudukko täyttyi.

Kuva: Marja Niemi

Erityisen tyytyväinen olen niihin tuotteisiin, jotka eivät ole vaatteita. Nimittäin tuli kokeiltua erilaisia tekniikoita ja tutustuttua ompelukoneeni (Pfaff Expression 3.5) toimintaan vieläkin paremmin.

Nostelen muutaman läheisempään tarkasteluun ja ensimmäisenä on Ä=ämpärikassi. Tämän kaavapohjana on oikea ämpäri ja käyttötarkoituksena rantakamojen kuljetukseen tarkoitettu kassi. Kankaana Finlayssonin Muumi-puuvilla, joka on tuettu erittäin vahvalla tukikankaalla.

Kassia voi kantaa myös selässä.

Hihnat tuodaan napinläpien kautta kantokahvoiksi.

Hihnojen vahvikkeiden ompeluun käytin salpaommelta. Kone tekee ensin suoraompeella pohjan ja sen jälkeen tekee tuon tiheän salvan.

Vuorena Marimekon puuvillaa, tuo vuori kurotaan nyörillä umpeen, niin pysyvät tavarat vielä paremmin kassissa. Sisältö tuli ommeltua myös bingon aikana. Isoista joustofroteepaloista tein R=rantapeiton, pyyhkeen ja T=yynyn. Nyt odotellaan uusia helteitä, että päästään rantsulle.

Koska pääsin puuvillan ompelun makuun ja kangasta vielä lojui lattialla, päätin tehdä myös uusia keittiötekstiilejä. Vanha E= esiliina olikin jo vanha, virttynyt ja likainen, joten uuden työstäminen alkoi. Mietin pitkään taskua, mutta totesin, että en ole aiemminkaan sitä kaivannut. Essun vuoritin ja niskahihnan säätö käy sirkkarenkaiden kautta.

Enpä ole myöskään aikoihin tehnyt mitään tilkkutyötä itse. Q= (quilted pan holders) Patalappuihin ja P= pannunalusiin kokeilin pitkästä aikaa hirsimökkitekniikkaa siten, että tilkut ommeltiin suoraan kankaaseen katkaisematta ommelta välillä. Taustalla oli lämpöhuopaa. Pannunalusiin lisäsin vielä kierrätyshuopaa väliin.

Sitten minulla on hieman erikoinen keräilyharrastus. Olen pistänyt talteen trikookankaiden kovia hulpioreunasoiroja sen kummemmin miettimättä mitä niistä tekisin. Tytär on niistä keppareille riimuja väsäillyt, mutta oma lamppu syttyi vasta nyt.

Lähdin ompelemaan I= istuityynyä näistä värikkäistä soiroista spiraalimaisesti siksak- ompeleella. Suurin osa soiroista on bingoon tehtyjen vaatteiden kankaista.

Koska trikoo venyy, meni tämä ensimmäinen kuperaksi, vaikka kuinka yritin olla venyttämättä. Mutta varsin herkullinen siitä tuli! Nyt onkin ihan hirmuinen tarve saada samansävyinen räsymatto jostakin.

Toisen kokeilun puolestaan tein siten, että ompelin soiroa irtirevittävän tukikankaan päälle. Työ pysyikin nyt latteana ja työstäminen oli helppoa. Tässä on käytetty myös muutakin trikoosuikaletta kuin niitä hulpioita. Molemmissa tyynyissä on toinen puoli puuvillakangasta.

Sitten vielä se Ö= Örkki 😀. Sama tekniikka, mutta nyt on välillä venytetty enemmän ja välillä vähän vähemmän tuota trikoosuikaletta. Hatusta tuli mainio. Pakko on kokeilla sellaisen tekemistä ihan ihmispäähänkin. Nimi on tehty ompelukoneen kirjontaohjelmalla, siitä myöhemmin vähän enemmän.

N=narureppu, joka sai lapseni hihkumaan onnesta. Tulipa sekin tehtyä, kiitos bingon!

Vaatepuolen onnistumisista nostan muutaman kuvan, vaikka jokainen on käyttöön päässyt ja tulee käytetyksi.

Vallan mainio collegetunika, kangas Pore (Haave Design), kaava Merchant&Mills Fielder

Ommellisen Lumouksesta toppi ja shortsit

Verson puodin tikkarista kellohelmainen mekko

Ensimmäistä kertaa myös tein niin kaavan kuin kankaakin suhteen yhteneväisen vaatten. Uusimman Ottobren mekko Käpysen Onnenpesä-kuosista.

Bingo inspiroi hurjan määrän ompelijoita ja valmiita tuotteita syntyi yli 4700! On siinä koneet surisseet viiden viikon aikana eri puolella Suomea. Tämä yhtenä mahtavana haasteena ja kokemuksena talletetaan muistoihin. Mitähän sitä seuraavaksi ompelisi?

Ihanaa kesän jatkoa sinulle!

↧

Kepparivillitys

August 26, 2018, 11:45 am

≫ Next: Jotain vanhaa, jotakin uutta

≪ Previous: BINGO!

Meidän perheessämme on jo tovin ollut heppatyttö. Oman ratsastusharrastuksen lisäksi huoneen lattian on täyttänyt Scleich-hepat ja itserakennetut tallirakennelmat. Kummasti häipyvät coctaltikut ja foliot keittiön kaapeista kaikenlaiseen rakenteluun.

*yhteistyössä Baumi Horses ja Pfaff- Suomi kanssa*

Ja sitten ne ihanat kepparit, jotka kirvoittavat kaikenlaiseen liikuntaan niin sisällä kuin ulkonakin. Ovat ne päässeet kouluunkin mukaan, siellä ne välituntisin laukkaavat pitkin koulun pihaa. Olen tehnyt aiemmin Kotilieden kaavalla pari kepparia ja kyllä nekin olivat oman aikansa käytössä. Kaava vain on tosi suuri ja pienelle tytölle aivan liian raskas. Piirtelin jo omankin kaavan ja pääsin aika lähelle tavoitetta, mutta sitten sain mahdollisuuden päästä testaamaan Baumi Horses- kaava- ja ohjepakettia, joka on tulossa myyntiin aivan piakkoin.

Kaavapaketti on PDF-tiedostona ostettava kokonaisuus. Hepan koko hyvä ja tarvittaessahan sitä voi pienentää esim. kopiokoneella. Kaava-arkki on selkeä ja ohjeistukset myös. Kepparin voi ommella joko käsin tai koneella, nihin on omat kaavaviivat. Opin hurjan määrän kaikenlaisia uusia kikkoja ja tapoja tehdä kepparin eri työvaiheet.

Kankaana minulla oli Eurokankaan palalaarista löydetty lyhytkarvainen tekoturkis, jonka käsinompelu olikin oma juttunsa. Täyttövaiheessa huomasi useaan otteeseen, että reuna oli liestynyt ja saumassa oli reikä. Sinnikkäästi vain nappasin täytteet pois ja ompelin saumat uudestaan.

Harjaan käytin kahta lankaa, löyhäkierteistä villa- ja villasekoitelankaa, jossa oli hieman hopeahippuja joukossa. Silmät ja sieraimet ovat mustaa huopaa, jotka on liimattu tekstiililiimalla. Tummennukset on tehty Vivan kangassprayllä, joka on jo lähtökohtaisesti ohennettua. Työvälineenä siveltimet, vaahtomuovitöpötin ja rätti, jolla häivytin reunoja.

Sitten vielä suitset, joihin saimme myös ohjeet. Otsapanta on suitsissa sellainen osa, johon erilaisia koristuksia kannattaa laittaa. Katselin valmiita suitsia (joita meiltä löytyy myös) ja ajattelin kokeilla jotakin nauhatekniikkaa. Pfaff Expression 3.5 koneeni paininjalkalaatikosta löytyi kolmireikäinen nyörijalka, joka sopi tähän tarkoitukseen oikein hyvin.

Reiät ovat sen kokoiset, että sieltä tulevat läpi esim. monet neulelangat, joiden puikkokoko on 4-5 mm. Koska heppa on tamma, niin valitsimme tytön kanssa hopealangan kaverksi violetin puuvillalangan. Työskentely kannattaa aloittaa ennen kuin laittaa tuon paininjalan paikoilleen. Nyörien pujottaminen onnistuu mukavasti mukana olevalla siimallisella "neulalla".

Kun nyörit on pujotettu, laitetaan paininjalka paikoilleen. Lyhyet päät jäävät tuonne taakse ja pitkät puolestaan eteen.

Ompeleeksi kannattaa valita sellainen, jossa on leveyssuunnassa tarpeeksi volyymiä. Kokeilin ensin hunakenno-ommelta ja valitsin leveydeksi 8.

Lähdin tekemään ensin ihan yksinkertaiselle tekonahkasuikaleelle ja totesin sen olevan aivan liian ohutta tähän touhuun. Sujautin alle toisen suikaleen ja alkoi jo sujumaan paljon paremmin. Nuo nyörithän tulevat sieltä ihan itsestään, vaikeaa oli ohjata työtä, koska pohjakangas oli niin kapea.

Lopputulos

Päätin aloittaa homman alusta ja heti paljon viisaampana. Kaksi kerrosta keinonahkaa sekä väliin irtirevittävää tukikangasta. Reunat ompelin samalla yhteen.

Katselin ommelvalikkoa ja nappasin sieltä koristeompeleista ompeleen 157.

Työ etenikin jo paljon paremmin, vaikka työn ohjaaminen olikin sellaista kieli keskellä puhaa.

Näpsäkästi saa omia nauhoja tehtyä tälläkin tavalla. Mitähän muutakin sitä vielä keksisi?

Ihanaa syksyä sinulle!

↧

Jotain vanhaa, jotakin uutta

October 28, 2018, 4:59 am

≫ Next: Vapaata kirjontaa

≪ Previous: Kepparivillitys

Yli 40 vuotta sitten me sisarukset saimme mummun perhetutulta villasukat. Villasukissa oli pitkät varret ja hienoa kirjoneuletta. Neulemalli vei ajatukset suoraan Lappiin, paikkaan, jossa en silloin ollut vielä koskaan käynyt.

*postaus on tehty yhteistyössä PFAFF-suomi kanssa*

Vuosien saatossa sukkien terät kuluivat puhki ja muutenkin ne kävivät pieneksi. Taitava äitini neuloi varsiin aina uudet terät. Nyt jäljellä on vain nämä yhdet, kaikista pienimmät sukat. Omat sukkani käytin ihan puhki. Enää ei pelkät terät kuluneet, vaan varsikin meni menojaan, enkä saanut niitä enää kokoon parsittua.

Sukat inspiroivat minut tekemään hameen samassa hengessä käyttäen varastoista löytyviä polvekenauhoja.

Samalla tsekkasin koneeni lisätarvikelaatikon ja päädyin tässä työssä kokeilemaan Pfaff Expression 3.5 koneelle tarkoitettua Boordikoristeommeljalkaa. Jalka on lähinnä tarkoitettu helpottamaan pitkien koristeommelrivien ompelemista, mutta kyllä tämä toimi oivasti myös nauhanrivistön kanssa.

Helmassa olevan pitsin ompelin sik-sakilla, samalla tuli tehtyä helmakäänne. Tämän jalan kanssa ei käytetä yläsyöttäjää, joten saumanylityksissä huomasi sen puuttuvan.

Polvekenauhojen kiinnityksessä käytin ihan vain suoraa ommelta.

Näihin väreihin päädyin tällä kertaa.

Tällä hameella tai sukilla ei ole sitten tarkoitus loukata ketään tai kenenkään kulttuuriperintöä. Ainoastaan vaalia jotakin sellaista, joka on kestänyt sukupolvelta toiselle.

Hameen materiaalina on meleraattu harmaa joustocollege NOSH:lta. Tyttäreni näki tämän hamosen olemuksen enemmänkin sateenkaarena :)

↧

Vapaata kirjontaa

November 14, 2018, 10:34 am

≫ Next: Nuppuilua

≪ Previous: Jotain vanhaa, jotakin uutta

Kuosikankaat ovat kauniita sellaisenaan, mutta välillä niitäkin tekee mieli hieman koristella. Nuppuprint Company on yksi kukkakankaiden sanansaattaja ja kankaita onkin saatavilla eri materiaaleissa. Tuli tarve lahjapussukalle ja sitä päätin kultaisella kirjontalangalla koristella käyttäen koneeni (Pfaff Expression 3.5) lisätarvikkeena myytävää vapaata tikkausjalkaa.

*yhteistyössä Pfaff Suomi kanssa*

Paininjalan asettamista piti hetken tuumailla, mutta lopulta se loksahti helposti paikoilleen.

Ompelulankana käytin Brotherin konekirjontaan tarkoitettua kultaista lankaa. Tämä on niin ohutta, että se toimii hyvin ylälankana. Nämä molemmat neulatyypit sopivat tälle langalle hyvin, valitsin tähän työhöni Schmetzin Embroidery- neulan.

IDT-järjestelmää ei käytetä vapaaompelussa. Ja sitten, arvaatteko kuinka monta kertaa olen ihmetellyt allaolevassa kuvassa olevan "A"-nipukan merkitystä? Monta kertaa ja todella monta kertaa olen sen myös epähuomiossa napsauttanut päälle, kun olen tuota paininjalan nostinta käyttänyt. Nyt selvisi senkin olemassaolon merkitys.

"Siirrä paininjalan nostin ylös ja vedä nostimen alapuolella olevaa vipua (A) itseesi päin kunnes se napsahtaa paikalleen. Kun irrotat otteesi nostimesta, jää se vapaaompeluasentoon."

Vapaaompelussa työtä liikutellaan vapaasti ja itsellänikin menee aina tovi, että ymmärrän, kuinka vapaata tuo ompelu oikeastaan onkaan 😄. Kangas on tuettu tukikankaalla kauttaaltaan ja kirjonnan alla on vielä tukihuopa.

Koristelin yhden kukan terälehdet.

Ja kirjoittaminen onnistuu tällä tavoin myös... Näin jälkiviisaana, olisi tuo kirjontalanka tietenkin voinut olla näyttävämpääkin.

Lahjapussukka valmiina, toivottavasti sille on käyttöä myös muutoinkin.

↧

Nuppuilua

November 14, 2018, 11:48 am

≫ Next: Pääntien huolittelu

≪ Previous: Vapaata kirjontaa

Nuppuprint company ja ompeluryhmä järjestivät yllärihaasteen. Paketista paljastui paksua panamapuuvillakangasta ihanassa Syysmuuto-kuosissa, joka on yksi lempparini. Rakastan hortensioita, syksyä ja iltahämärää, täydellinen kangas ja väritys minulle.

Yhteistyössä Pfaff-Suomi kanssa
Kangas on kuin luotu kasseihin, laukkuihin ja reppuihin materiaalinsa ja tuntunsa suhteen. Laukun tekeminen hieman hirvitti, kasseja on tällä hetkellä riittämiin ja reppumalli olisi tarvinnut proton tekemisen ensin. Kuosin halusin näkyville, jotta voisin sitä ihailla mahdollisimman usein. Hetken pähkäiltyäni päätin tehdä sisustuskorin keskeneräisille neuleille ja langoille.

Korin tekemiseen on käytetty päälli- ja vuorikankaan lisäksi vahvaa tukihuopaa, kierrätyshuopaa, farkkua, sähkökaapelia, trikookudetta ja saumanarua. Laattoittamisessa käytettävä saumanaru on tukevoittamassa virkattua reunusta.

Korin yläreunassa on kuja, jonka sisään on pujotettu sähkökaapelia. Näin reuna pysyy tukevana, eikä lörpähdä. Taas kiitin konettani (Pfaff Expression 3.5) siitä, että koneessa on iso työskentelytila, vapaavarsi, IDT-syöttöjärjestelmä ja vahva moottori.

Minulle tuli pieni ajatusvirhe työjärjestyksen suhteen, unohdin nimittäin tehdä sähkökaapelille kujan myös alareunaan. Korjasin mokani ompelemalla irtopohjan päällisen ja vuorin väliin. Olen käyttänyt useasti VETOKETJUPAININJALKAA sellaisissa ompeluvaiheissa, jossa pitää päästä ompelemaan mahdollisimman läheltä. Irtopohjan reunassa on vinokanttia ja sähköjohto jää jo ompeluvaiheessa kujan sisään. Tämä rakennetta voisi olemukseltaan verrata paksuun tereeseen.

Siirsin neulaa vielä oikealle tarvittavan määrän ja ompelu sujui yllättävän mutkattomasti, vaikka vastassa oli kaaret ja jäykkä johto.

Valmis

Kangasta jäi vielä reilu pala ja alunperin ajattelin sen olevan liian paksua sisustustyynyyn. Tyyny siitä kuitenkin tuli, takaosa on yksiväristä paksua puuvillaa. Ei yhtään liian tukevaa tähän tarkoitukseen.

Vetoketjun ompelin läpän alle piiloon.

Kori täyttyi herkullisista langoista. On mukava istahtaa nojatuoliin, laittaa tyyny selän taakse ja noukkia korista neulontatyö.

Pimeää on, mutta koitetaan kestää 💙

↧

Pääntien huolittelu

December 9, 2018, 5:51 am

≪ Previous: Nuppuilua

Muoti ja tavat muuttuvat. Tällä hetkellä pinnalla ovat vanhat kunnon collegepaidat eri pituuksissa ja niiden pääntiet ovat pitkälti huoliteltu resorikaitaleella kanttauksen sijaan. Samoin erilaisissa T-paidoissakin on nähtävillä kaitaleella huoliteltuja päänteitä.

Ostovaatteissa on ollut usein nähtävissä, että niskan osuudelta sauma on myös huoliteltu esimerkiksi erilaisilla nauhoilla. Tällä huolittelulla ei ole pelkästään esteettinen tarkoitus, vaan se estää myös sauman venymisen käytössä.

Haasteena resori- tai kangaskaitaleella huolittelussa on löytää kaitaleelle sopiva mitta. Kun kaitaleelle tulee hieman enemmän korkeutta, jää se myös helposti lötköttämään. Aika usein olen purkanut ja lähinnä lyhentänyt kaitaletta. Resoreissakin on yllättävän paljon eroja joustavuuden suhteen.

Seuraavaksi esittelen tavan, jota itse käytän, kun huolittelen pääntien renkaaksi ommellulla kaitaleella ja jemmaan sauman piiloon. Paita on raglanhihainen ja olalla on muotosaumat.

1. Lähden usein liikkeelle siitä, että leikkaan n. 75% pääntien pituudesta olevan kaitaleen ja merkkaan etu- ja takakappaleen keskikohdat.

2. Kaitaleen sauman ompelen ompelukoneella, näin saumasta saa litteän.

3. Seuraavaksi kaitale taitetaan kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain ja pingotetaan pääntielle niin, että etu- ja takakeskikohdat ovat miehustassa ja kaitaleessa kohdikkain. Olen huomannut, että mitä avarampi pääntie on, sitä enenmmän pitää laittaa syötöstä/kiristystä kaareviin kohtiin. Takana pääntien kaari on paljon loivempi, joten sinne en laita yhtä paljon syötöstä.

4. Tässä esimerkissä käytän sauman huolitteluun/tukemiseen samaa Käpysen hampputrikoota kuin miehustassakin. Sen pituus on olan saumasta toiseen ja leveys n 5cm (kavennus tulee myöhemmin). Kaitale asettuu siis varsinaisen pääntiekaitaleen päälle nurjapuoli päällepäin. Muista poistaa nuppineulat tuolta alta ennen ompelua!

Kaitaleen päät käännetään nurjalle ennen ompelua. Itse asetan alun ja lopun hieman sauman ohi, näin ei muodostu liian paksua kohtaa.

5. Seuraavaksi saumuroidaan molemmat kaitaleet pääntielle.

Saumuroinnin jälkeen tilanne näyttää tältä:

6. Seuraavaksi tarvitaankin ompelukonetta. Nyt ommellaan ns. millitikki oikealta puolelta sauman päälle. Tällä edesautetaan kaitaleen pysymistä paikallaan. On tärkeää tarkistaa, ettei ompeleen alle jää mitään muuta!

7. Tässä vaiheessa vasta kavennan kaitaleen sopivaan leveyteen ja saumuroin reunan. Saumuriommel helpottaa kaitaleen kääntämistä sauman alle.

8. Tämän jälkeen kaitale käännetään sauman sisään ja neulataan kiinni.

9. Ommellaan kaitale kiinni ompelukoneella läheltä reunaa.

Oikealta puolelta katsottuna pääntie näyttää tältä:

10. Tässä vaiheessa taas kehaisen Pfaff-ompelukoneeni yläsyöttäjää. Ompelen ompelukoneella paljon useammin erilaisia joustavia materiaaleja kuin aiemmin. Tikkasin lopuksi pääntien myös edestä ompelukoneen suoralla ompeleella.

Valmista!

Tässä vielä muutama kuva samantyyppisesti huolitelluista päänteistä. Millitikki puuttuu ja edessä peittariommel, ei niin siisti.

Tässä pelkkä kaitale, joka on kiinnitetty samaan aikaan kuin pääntie on tikattu peittariompeleella.

Tässä on ollut käytössä joustava metallinhohtoinen neuloskaitale.

Sauman voi huolitella myös puuvillanauhalla, joko millitikkimenetelmällä tai suoraan kahdella ompeleella sauman päälle.

Unelmallisen Manta-kaavalla ja Vanjasean luomupuuvillaneuloksesta tehty tunika ♥️

Mehukekkerit-blogissa on myös paljon erilaisia tapoja huolitella pääntie, kurkkaa sinnekin!

↧